En halua valittaa, mutta...
Mikä minua eniten risoo on negatiivisuus. Tai no, sanotaan sellainen tarkoituksenmukainen negatiivisuus: kaikkiahan vituttaa joskus. Mutta täällä Suomessa tuntuu siltä kuin pitäisi vituttaa aina. Luin aiheesta melkoisen hyvän
blogipostauksen.
Menkää mille tahansa keskustelupalstalle ja kysykää mitä tahansa (vaikka lastenrattaista), niin se ilmenee (olet paska äiti/isä, kun työnnät niin vanhaa lasta rattaissa). Ja iltapäivälehdet syöttää sitä kansan raivoa. Kirjoitetaan aina negatiivisesta ja, jos ei niin ainakin tuoden asian negatiivisen puolen esiin.
Kaikelle pitää löytyä syy muualta kuin ihmisistä itsestään. Koulussa ammuskellaan, niin syy on videopeleissä, jotka pitäisi kieltää. On muuten jännä, miten tappamispelit tekevät tappajiksi (ilmenevät aktiivisena käytöksenä IRL - in real life), kun taas vaikka urheilupelit passivoittavat. Tai tämä tuntuu olevan median mielipide. Toinen (se positiivinen näkökulma) voisi luulla, että joku jättää oikeasti kokeilevan tappamista, koska... Tai vaikka kiinnostuu urheilemaan itse, koska...
Jos, joku on rikas, se on ahne, kusipää ja veronkiertäjä. Iltapäivälehdet julkaisee vuosittain palkkalistat, mistä voi sitten tarkistaa tarkalleen kuinka ahneita, kusipäitä ja veronkiertäjiä ketkäkin ovat. Tai, joku oikein liberaali saattaa jopa ajatella näitä rikkaita ihan ok tyyppeinä,
niillä on vain käynyt hyvä tuuri. Sellaiset sanat ku snobi ja öky saa itsellä melkeen oksennuksen suuhun. Mikä v*tun öky?
Se minkä takia kirjotan tästä, vaikka tämä nyt ei suoraan liitykään blogin aiheeseen, on tavoitteet ja niiden puutteet. Mai kirjoitti blogissaan
ilon päivä vähän tavoitteista ja kuinka ne kannattaisi laittaa verrattain alas, että saa onnistumisia. Loistavan kirjoituksen löydät
täältä. Vaikka kirjoitus on hyvä, ja hyvin perusteltu, niin siinä ilmenee minusta aivan sama negatiivisuus, joka on meillä Suomessa suunnilleen veressä. Ja Mai:n blogia lukeneena, hän ei tunnu negatiiviselta tyypiltä lainkaan. Vaan on tuo, niin syvällä meissä, että...
"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"
"Jol onni on se onnen kätketöön"
"Ahneella on paskainen loppu"
"Itku pitkästä ilosta"
"Siperia opettaa"
Suurin osa suomalaisista sanonnoista, tai yleisimmistä sanonnoista, on juuri tällaisia: negatiivisia. Ja niissäkin poistetaan vastuuta yksilöltä: "Alkoholistiksi ei tulla, alkoholistiksi synnytään". Ja niistäkin ilmenee tuo
vitutuksen arvostus. "Siperia opettaa" eli hyvä vaan, kun huonosti menee.
Näiden ympärillä ne lapset täällä kasvaa. Pieni lapsihan pystyy tekemään mitä tahansa. Tai kuinka moni on kuullut vanhempien toppuuttelevan, että "ooppa rehellinen", kun kolmevuotias ilmoittaa haluavansa astronautiksi? Pienellä lapsella on luonnostaan kova itseluottamus, ja sitten joskus teini-iän kynnyksellä se murskataan. Aletaan opettamaan "realistisuutta": käy koulut, hanki hyvä työ, tee sitä 40 vuotta ja jää eläkkeelle. Niin muutkin tekevät. Älä unelmoi. Älä tavoittele. Elämän pitää olla sitä harmaata tallustamista, vailla sen suurempaa päämäärää. Ja siiten kuollaan.
Jos unelmoit, olet hourailija. Vähän sellainen outo. Sinulta puuttuu maalaisjärki. Piirtelet pilvilinnoja.
Vaan on toinenkin tapa. Tässä vähän tutkimusta:
Vuonna 1979 Harvardin yliopistossa haastateltiin uusia valmistuneita:
- 84%:lla ei ollut tavoitteita
- 13%:lla oli tavoitteita, mutta ne ei olleet paperilla
- 3%:lla oli tavoitteet selkeästi paperilla. Ja kirjoitetut suunnitelmat niiden toteutukseen.
Samoja ihmisiä haastateltiin vuonna 1989:
- Se 13%, jolla oli tavoitteita, tienasi keskimäärin kaksinkertaisesti verrattuna siihen 84%:iin, jolla ei ollut tavoitteita lainkaan
- Se 3%, jolla oli tavoitteet selkeästi, ja suunnitelmat, tienasi keskimäärin 10 kertaisesti verrattuna loppuun 97%:iin
Tottakai ihmisten on vaikea päästä mihinkään tavoitteisiin, kun koko aikuisiän opetetaan olemaan laittamatta niitä. Koulussakin painotetaan vain itselle opiskelemista, kaikki kilpailu on pahasta.
edit: Epäonnistumista pidetään täällä jotenkin huonona juttuna, vaikka aina epäonnistuu ensin. Onnistuminen tulee, kun on ensin epäonnistunut tarpeeksi monta kertaa.
Ihmiset hyvät, älkää eläkö siinä negatiivisuudessa. Olkaa onnellisia. Olkaa iloisia. Ja, jos haluatte jotain: menkää sen perään!
Tämä kirjoitus on osa sarjaa:
tästä osaan 2.