on the days when you don't feel like growing"
-unknown
"He who has a why,
can endure any how"
- Frederick Nietzsche
Tuon paremmin en usko, että tämän asian olisi voinut kiteyttää. Kaikki lähtee kysymyksestä: miksi? Miksi sinä teet mitä teet? Kun lähdet liikkeelle tällä kysymyksellä, ei mitä- tai kuinka-kysymyksellä, jaksat silloinkin, kun olet väsynyt ja kipeä ja, kun (anteeksi kielenkäyttöni) vituttaa.
Miksi ensin miksi? Koska lopettaminen on helpointa maailmassa: se ei vaadi mitään. Koska polun tietäminen on eri asia kuin sitä kulkeminen. Koska miksi on sinun ainoa polttoaineesi. Mitä suurempi syy, sitä varmempi onnistuminen. Ihan kuin autokin, alamäessä on helppo edetä, mutta tasaisella ja varsinkin ylämäessä, tarvitset polttoainetta.
Kukaan ei ole niin hölmö, että jättäisi auton tankkaamatta, mutta suurin osa ihmisistä unohtaa tankata itsensä. Vaikka aivan yhtä varmaa on ihmisenkin epäonnistuminen, jos syyt eivät ole tiedossa.
Tai kuvittele tilanne, jossa luulisin aika monen joskus olleen: vessahätä tuntemattomassa paikassa, keskellä ihmisiä, ja et tiedä missä vessa on. Kuinka nopeasti löydät sen vessaan? Olet äärimmäisen keskittynyt. Tai mieti kuinka helposti sinun keskittymisesi kyseisessä tilanteessa herpaantuu? Ei ikinä: housuun kusemisen (tai paskomisen) häpeä tarkoittaa erittäin voimakasta halua löytää nopeasti käymälään. Ja väitän, että se löytyy lähes 100% varmuudella ennen kuin kastelet housusi. Ja tämä vain, koska sinulla oli erittäin voimakas syy, joka pakotti toimimaan. Vertaa tätä tilanteeseen, jossa luet kotona vaikkapa koulukirjaa, josta on tentti huomenna, eikä sinua oikein kiinnosta aihe, eikä se miten tentti menee. Miten helposti keskittymisesi herpaantuu nyt? Jos sinulla on äärettömän tylsää, eikä mitään virikkeitä lähelläkään, saatat saada luettua, mutta pienikin ärsyke saa mielesi vaeltelemaan muualle. Pienikin ärsyke saa sinut lopettamaan.
Kaikki tavoitteet vaativat kehittymistä (muutenhan sinulla olisi jo ne) ja kaikki kehittyminen tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Ja mukavuusalueen ulkopuolella, kuten sen nimestäkin voi päätellä, ei ole mukavaa. Ja jos, jokin ei ole mukavaa, tarvitaan jokin muu syy.
Pengo mielestäsi ne syyt, jotka herättävät eniten tunteita: niistä saat eniten energiaa. Ne inspiroivat. Ja vain inspiroituneena pystyt keskittymään täysillä. Nothing can stop you. Toimintasi on yhtä tehokasta kuin edellä mainitussa vessahädässä. Ja mikä parasta: kun tunnet tekojesi ohjaavan sinua kohti unelmaasi, tuntuu se (tekeminen) tarkoituksenmukaiselta ja tämä tuo onnellisuutta. Näin myös matka tavoitteeseen on lähes yhtä hienoa, vaikkakin vaikeaa, kuin lopulta tavoitteen saavuttaminen.
Ja kun eniten vituttaa, pakota itsesi ajattelemaan näitä, etukäteen mietittyjä, syitä. Kysy miksi minä aloitin tämän? Ja kun syysi ovat tarpeeksi hyvät, niin et lopeta, vaikka haluaisitkin löhötä sohvalla ja pelata pleikkaria ja kuunnella musiikkia ja muuta mukavaa.
Äläkä vain ajattele: "Miksi minä lopettaisin?" Koska löydät syitä myös sille.
Tämä kirjoitus on osa sarjaa, tästä aiempiin osiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palautetta, kysy, tsemppaa tai valita. Mitä vain, vastaan mielelläni :)