"Run to the hills, run for your lives!"

Huhhu, mikä lenkki. Aivan hajalla. Ajattelin samalla vetää vähän intervallitreeniä, eli juoksua, spurttia, juoksua, spurttia, juoksua ja välissä vähän kävelyä (kun meinas pyörtyä) ja sit taas spurttia ja juoksua...

Ja on kyllä muuten mahtava fiilis, siis sen lisäksi, että on aivan hajalla. Kyllä se niin on, että mitä kovempi treeni, sen parempi fiilis. Aikaa ei tarvitse niin paljon kulua, kunhan syke on korkea.

Ja oli se muuten korkea:

Eli yli 2/3 treenistä anaerobisella sykealueella. Tällaisia pyrähdyksiä pitää ottaa kyllä lisää.

Tuo otsikko on muuten ote Iron Maidenin biisistä Run to the hills, ja se albumi (Number of the Beast) oli tällä kertaa motivaatiohuutajana korvissa, toimi hyvin.

Mikä näkyy tästä jäähdyttelyn aikana tapahtuneesta, täysin tahdosta riippumattomasta spurtista:

Tarkoitus oli vain kävellä, mutta siinähän tunsi itsensä melkeen Rockyksi,
kun painoi kotiin liikenteen vilinässä täysillä!

Noiden lyhyiden kävelyjen aikana, ennen jäähdyttelyä, joka tapahtui kaupunkimaisemissa, kerkesi napsimaan muuten pari kuvaakin:

Kyllä täällä on ihan mukava juosta!

Tänään tulossa vielä kuvia ja aamun punnituslukema! Stay tuned.

EDIT: yhteensä treeni kesti 45 min ja kaloreita kului 680.